Verkossa vapaa dating sivusto

Rated 3.84/5 based on 788 customer reviews

Päätimme kaikesta valvomisesta väsyneinä siirtyä parempien harrastusten pariin... Vastarannalla Jussi oli nuohonnut rantoja ja huomasi pienen sivu-uoman, pari metriä leveä putama, pienenpienen saarekkeen erottamana erillään itse joesta, jossa pari harjusta muljusteli etsien ruokaa. ), ja vielä ennen leiriä muutamat viskaisut: kaksi harria, molemmat kasvamaan. Lopulta läksimme kahlaten joen toiselle puolelle, jossa taas törmäsimme tuohon hulluun poroon. Viskoin vielä harvakseltaan perhoa kosken loppuliukuun. on se karmea mutta surkea satunnaisen kalamiehen tuuri tunturissa...

Compass Box -niminen vatted viski ja Black Velvet siirtyivät historiaan... Jussi oli sopivasti vielä alavirran puolella, kalojen ollessa kuono virtaan vasten, joten hän pääsi heittämään kaloille perhoa niiden mitään näkemättä. Kalastuksen sijasta Jussi halusi syödä graavitaimenta, enkä vastustellut sekuntiakaan, joten kokkasimme teetä ja laitoimme näkkärin päällä olevaa taimenta tuulensuojaan ja urakalla... Ja kun tee loppui, jatkoin kosteutusta valkoviinillä. Heittelimme jokusen hetken vielä kotialtaalla, ei kyennyt tuulen takia kunnolla kylläkään virpomaan, silti saaliina oli yksi 39-senttinen ja toinen hiukan pienempi - molemmat toki kasvamaan.

Kohta Jussi koukuttikin sieltä 41-senttisen soppakalan. Sopan syönnin jälkeen lähdimme leirin yläpuoliselle könkäälle. Syönti ei ollut mitenkään mainittavaa, sain silti haavittua kolme "mitallista" harria, mutta ruokakalan tarvetta ei ollut, joten laskin ne takaisin kasvamaan. Tein lämpimikseni polttopuita, jos niitä nyt puiksi voi kutsua, ja Jussia rupesi yllättäen väsyttämään...

Siellä oli isoja kaloja könkään taskuissa, kallion suojassa, auringossa... jos liikahdit niin näkyi vain hämyinen vilahdus ja yhtäkään kalaa ei enää ollut... Koukutin tästä hiljaa virtaavasta suvannosta taimenen paistofileeksi ja toisen graaviksi, lisäksi jokunen harri pääsi kasvamaan. Takaisin elävien kirjoihin palasimme iltaseitsemältä. Silläaikaa Jussi oli värkänny rakkauden pesäämme pelikuntoon. Siinä pitäisi nyt elää kahdestaan vajaat kaksi viikkoa. Aamupuurot naamaan ja alamäkeen isommalla kepillä (6-luokan perustaimenkeppi) heilumaan. Kävimme leirin kohdalta alkavan koskiosuuden loppuliu'ulla asti, koskessa oli harreja, muttei muuta... Tyyntyipä sopivasti, joten Jussin nukkuessa läksin soraharjun uomalle kalaan ja etsimään pappia, joka oli perhorintalaukusta edellisellä kerralla jonnekin pudonnut.

Jussi otti Ritolat halki naurismaan kun sumu nousi, minä jäin vielä hetkeksi ja heittelin lämpimikseni. 45 cm harrin, laitoin sen kasvamaan ja melkein heti perään sain toisen, jonka otin savukalaksi.

Menin suvannon yläpuolisen kosken loppuliu'ulle, siellä oli taaskin kaloja, mutta kala oli pientä ja taimenta. Sitten pari pientä ja taimenta, muuten täysin hiljaista... Jussi kokkasi meille Lapin sotkun ja sitten vedimme onnellisesti tirsaa naamariin. Illanpielessä nousimme ylös, keli olllessa edelleen sama. Joimme kuumat kupit, öljysimme paremman tekemisen puutteessa kuksat.

Alamittaisia saimme muutenkin tuolta koskelta melkein tyyliin 'heitto ja kala'. Palasimme lopulta leirin suuntaan ja siellä kotisaaren ulkokurvissa olikin jo kalaa: näin kolme isoa, yhden kauhean ja yhden, joka katkaisi siiman (solmusta).

Ja melkoisen varmasti jokunen pitkäpääkin jalokalaa vaanimassa. Emme aivan ylös rajalle asti kuitenkaan kävelleet, rajaseudun suurelle suvannolle kuitenkin. Pelkkää hienoa hiekkaa, dyynimäisesti kasaantuneena... Laavun pystytimme lähemmäksi jokea, ja kalliolta löytyi kylmää koloa sapuskoille, voille ja kaljoille. Ohitse lipui päivänkorentoa, tasaisen epäsäännöllisin välein. Tämä kala oli selvästi heikompi kuin karannut ensimmäinen ja se väsyi ja haaviintui, mokoma 48-senttinen tammukka. Lisäksi hyvällä syönnillä koukutin vielä pari harria lisää, kuitenkin vain alta 40 cm... Päätin hiljaa mielessäni, että enää en ilman kahluuvehkeitä lähde kalalle vaikka olisi kuinka ikävää pukea ne päälle. Näin pohjoisessa kallionkolot ovat yllättävän hyviä jääkaappeja. Söimme aamupalan ja sen päätteeksi päätimme kalastella kotikosken yläpuolinen osaa: Jussin vastuulle jäi joen vasen, minulle oikea puoli. Aivan alueen alaosasta otti pintaperhoon 41 cm harri, joka joutui muusin seuraksi. Pakollisten leirin pystytyksen ja kylmyyttä kaipaavien tavaroiden suojaan hoitamisen jälkeen toki piti heti purkaa kiihkot lähtemällä tutkimusreissulle vavan kanssa, leiristä ylävirtaan, suhteellisen matalan kivipohjaisen ja leveän nivan kohdalle. siihen pitäisi saada automaattinen toiminto, että se sammuttaisi itsensä automaattisesti kun ollaan lähelläkään kunnon kalapaikkaa! Jotenkin kahluuhousujen pukeminen ei tänään nappaa. Näköjään alueella harria piisaa - koukutin saaren luota viisi harria, joista kaksi tosin alamittaista, ja yhden pikkutaimenen. Aamupalan jälkeen laskeuduimme kalalle leirikosken alapuoliselle nivalle, leveälle osuudelle, jossa jo kaloja tuikkikin.

Leave a Reply